perjantai 27. syyskuuta 2019

Hold your horses!




Hold your horses! Malttakaa hetki! 

Tätä toistimme tuon tuostakin iloisina siitä, että tehtävänanto innosti kuulijoita niin kovasti, että osallistujilla ideoita pursusi eikä strukturoitua tehtävänantoa meinattu malttaa millään kuunnella. Tämä kertoi meille siitä, että osallistujat tiesivät mitä tehdään, ja kahden päivän mallinnus kielen oppimista syventävästä ja kehittävästä oppimisprosessista oli avautunut hyvin. Tavoitteet, laaja-alainen osaaminen, eurooppalainen viitekehys, autenttiset oppimiskokonaisuudet, oppimisprosessi, lapsen maailma, display board, jne… alkoivat olla jokaisen suussa käsitteitä, joilla oli selkeä merkitys ja yhteinen ymmärrys. Nyt vain siis yhdessä suunnittelemaan innostavia, lapsen maailmasta lähteviä oppimiskokonaisuuksia, joita ohjaavat tavoitteet, ja joiden toimintoja määrittelevät osaamiskuvaukset – näin meillä on arviointi luontevasti ja luonnollisesti mukana kaiken aikaa, sillä jokaista tekemistämme ohjaavat tavoitteet, jotka kuljettavat oppilasta kohti osaamista. Ohjaten ja tukien. Leikkien ja toimien. Laulaen ja pelaten. Ja tietysti kielitaitoa kehittäen ja syventäen!
Aulin lahja maailmalle :)

Dream City, I Love Me, Mystery on the Farm, Roaring Dinos, Let´s Make a Home for Pet Shop Figure, Tropical Juice and Fruit Sallad Bar… etc.

Tuossa vain muutamia esimerkkejä siitä, millaisia autenttisia teemoja lähdimme ryhmissä työstämään strukturoiduiksi oppimisprosesseiksi kaiken sen pohjalta, mihin olimme sukeltaneet kahden edellisen koulutuspäivän aikana.
Lapsen maailmaan kuljimme draamapolun kautta, jolloin jokainen pääsi mielikuvissaan omiin lapsuuden leikkeihin, harrastuksiin, satumaailmoihin ja toimintoihin. Ja nämä muistot päivitimme nykypäivään lisäten niihin tieto- ja viestintätekniikan ja sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet. Näiden pohjalta sitten aloimmekin luoda ryhmissä kokonaisuuksia, jotka kuljettavat oppilaita noin kuukaden ajan saman teeman sisällä kohti autenttisia kielenkäyttötilanteita, joissa kielitaito sekä syvenee että kehittyy.

Tutustuessamme iltapäivällä toistemme luomiin oppimisprosesseihin, saimme konkreettisesti maistiaisia siitä, miltä tuntuu olla oppilas ja oppia kieltä autenttisissa konteksteissa. Ja mukavaahan se oli – siltä se näytti, kuulosti ja tuntui! Iloa oli ilmassa! Läsnä oli vahvasti sekä kieli- ja kulttuuritietoinen lähtökohta että lapsilähtöinen pedagogiikka – ja näidenhän on tärkeä yhdistyä varhentamisessa: kasvatustieteellinen näkökulma pienen oppilaan pedagogiikasta ja kehitystasosta sekä kielitieteellinen näkökulma itse substanssista, kielenoppimisesta.

Syksyn 2019 The Early Bird gets the Word – Iloisesti kieliä varhentaen!
-koulutusjaksot Kokkolassa ja Vaasassa (3+3 päivää) alkavat olla päätöksessä. Opetussuunnitelmaa, prosessin suunnittelua ja arviointia on otettu haltuun monin eri tavoin ja kielenvarhentamisen yhteydessä on vahvistettu myös kokonaisvaltaisesti opetussuunnitelman hallintaa – tietenkin – sillä varhentaminen on osa opetussuunnitelmaa aivan kuin mikä tahansa muukin siellä oleva oppiaine.

Ei siis mitään puuhastelua vaan pedagogista asiantuntijuutta – kehittyvää ja syventyvää kielitaitoa, iloa ja innostusta - tavoitteiden suuntaisesti!

Joku totesikin osuvasti, että nyt hän vasta oikeasti oikein innostui ja odottaa varhentamisen alkamista! Ja olemme varmoja, että opettaja ei ole se ainoa innostuja!


Ps. Huomaathan, että tänne The Early Bird -blogisivustolle on liitetty juuri uunituore artikkeli! Sen löydät ja pääset lukemaan sivun yläpalkista, Artikkeli -kohdasta. Sinne olemme tiivistäneet koko teoreettisen viitekehyksemme. (Meriläinen, M. &Piispanen, M. 2019. The Early Bird gets the Word.  IEJEE. International electronic journal of elementary education. 12(1), 11-17.)

Palautetta Vaasasta











torstai 12. syyskuuta 2019

Welcome to the Game Factory

Written by; Maarika Piispanen & Merja Meriläinen (kouluttajat)

Welcome to the Game factory!

Miltä tuntuisi olla pelisuunnittelija? -Aika kivalta, jos kysytään oppilailta! 
Mitä tällaisen teeman kautta sitten voisi oppia? Se onkin hyvä kysymys, jota sietää tarkastella hieman enemmän. 
Onko tarkoituksena nimenomaan oppia tekemään erilaisia pelejä? -Ei, vaikka melkoisen mukavaa se onkin, ja vastaa moneen laaja-alaisen osaamisen tulokulmiin.
Entäpä, onko tarkoituksena oppia pelaamaan erilaisia pelejä? -Ei, vaikka sekin on sinällään ihan hyvä ja opettavainen asia, mikä myös ylläpitää oppilaan motivaatiota. Ja motivaatio – kuten tiedämme – on kaiken oppimisen kivijalka. Ja pelatessa pelejä, kuljemme jälleen kohti laaja-alaista osaamista.
Onko tarkoituksena sitten oppia joitain tiettyjä sanoja ja muistaa ne? -Ei, ei sekään, sillä eurooppalaisen viitekehyksen osaamistavoitteet eivät tänään(kään) vaatineet erityisesti muistamista, vaikka monet, monet toistot opettivat meille uusia sanoja ja fraaseja, jotka jäivät muistiin.
No mitä ihmettä tässä sitten oikein opiskellaan? Eikö kieli olekaan oppimisen kohde? -Ei. Se on oppimisen väline, for learning. Opetussuunnitelmassa puhutaankin funktionaalisesta kielikäsityksestä, joka tarkoittaa juuri tätä: kieli on kommunikoinnin väline. Kieltä tulisi opiskella juuri tämä tarkoitus mielessä – ei kohteena vaan välineenä, ei kieltä, vaan kielellä.

Mitä pelitehtaalla sitten oikeastaan tapahtuikaan? Ensin kertasimme korttipelin ja pienen kertaavan keskustelun kautta sitä, millaisista eläimistä pidämme. Tämä herätteli meidät pelien maailmaan: aivan kuten lapsetkin, me aikuiset pohdimme pelin tiimellyksessä peliin tarkentavia lisäsääntöjä ja mahdollisia sovelluksia. Näin meissä jokaisessa alkoi herätä sisällä pieni pelisuunnittelija. 
Jotta pystyimme osallistua pelisuunnitteluun, meidän täytyi toki ottaa haltuun hieman pelisanastoa. Sanoina vilahtelivat erilaiset pelit, pelivälineet, sakset ja liimat. Ja tuumasta toimeen: kun olimme ostaneet pelikaupasta peleihimme tarvittavia välineitä, aloimme ryhmissä suunnitella aivan uusia pelejä! Koodaripelejä, muistipelejä, korttipelejä… 

Koska pieniltä oppilailta ei voida vaatia luku- ja kirjoitustaitoa, päätimme tehdä peliohjeet pelivideoina.

Kun pelit olivat valmiina, kiersimme pelipisteiltä toisille opiskelemassa ja pelailemassa uusia pelejä. Harjoittelimme myös antamaan peleistä lyhyesti positiivista palautetta. 

Niin, mitä me sitten oikein opimme? Vaikka ja mitä. Varmasti kaikkea sitä, mitä tuolla alussa jo mainittiinkin, vaikkeivat ne olleetkaan varsinaisina oppimisen kohteina. Mutta miltäpä kuulostaisi, kun koko prosessin jälkeen voisi todeta seuraavat asiat?





·      I can understand what is being said provided that people speak slowly and carefully and that there are long pauses from time to time. (T4)
·      I can understand familiar names, words and very simple sentences, for example on notices and posters or in catalogues. (T5)
·      I can ask and answer simple questions in areas of immediate need or on very familiar topics.(T5)
·      I can understand and follow short, simple directions. (T3)
·      I can interact in a simple way, provided the other person understands my difficulties and helps me. (T6)
·      I can say thank you using very simple words.(T8)
·      can understand questions and instructions addressed carefully and slowly to him/her and follow short, simple directions. (T7)
·      I can use some basic structures in one-clause sentences with some omission or reduction of elements.(T9)
·      I can understand some key words and phrases in English class. (T9)
·      I can understand important rules and follow short, simple directions. (T3)
·      I can understand some words and expressions, when people are talking about my free time  but only if they are talking slowly and clearly. (T3)
·      I can interact in a simple way provided the other person is prepared to repeat or rephrase things at a slower rate of speech and help me formulate what I'm trying to say. (T5)


Kyllähän se hienolta kuulostaisi, eikö? Ja tämän osaamisen parissa me kaikki tänään työskentelimme. 

Osaamisen tavoitteet löytyvät opetussuunnitelmasta (suluissa), osaamiskuvaukset nousevat eurooppalaisesta viitekehyksestä (A1-taso). Laaja-alainen osaaminen kiinnittyy opetussuunnitelman tavoitteisiin.

Tässä materiaalit Game Designers -oppimisprosessiin, ole hyvä!

Vink, vink!

Virtuaalinoppia löytyy osoitteesta:

https://www.online-stopwatch.com/chance-games/roll-a-dice/full-screen/

Ajanottovälineitä löytyy osoitteesta:

https://www.online-stopwatch.com

tiistai 10. syyskuuta 2019

You make my day!




Written by: Maarika Piispanen & Merja Meriläinen (kouluttajat)

Nice to see you all!                                                      

The Early bird gets the word – Iloa ja innostusta kielten opiskeluun!
Syksyn kielenvarhentamiskoulutukset pyörähtivät Kokkolassa ja Vaasassa käyntiin ilon ja innostuksen merkeissä. Päivä 1/3 oli alkamassa, ja ilmassa oli – jos ei suurta urheilujuhlan tuntua – niin ainakin odotusta ja jännitystä, niin kuin aina uuden asian äärellä oltaessa: osalla oli kokemusta enemmän, toisilla vähemmän. Osalla oli vahva kokemus alkuopetuksesta, mutta ei kielenopetuksesta, osalla taas substanssiosaaminen oli vahvaa, mutta pienten oppilaiden kanssa työskentely täysin vierasta… Mutta ei hätää, lupasimme, takasimme ja alleviivasimme, että tästä selvitään ja koulutuspäivien päätteeksi jokainen on varmasti vahvistunut ja voimaantunut – ja jopa innoissaan – tulevasta työtaipaleesta varhentamisen parissa.

Sen lisäksi, että koulutuksissa saimme verkostoitua toisten varhentajien kanssa, halu kouluttautua oli ilmeinen – olihan varhentamisesta tulossa meille kaikille todellinen asia viimeistään tammikuussa 2020, jolloin kaikki ekaluokkalaiset varhentavat, ja sitä varten olimme koolla. Hihat ylös siis!

You make my day!

Aloitimme päivät sukeltamalla yhdessä kahvilamaailmaan, jossa kouluttajina hääräsimme ”kahvilatäteinä” jututtamassa paikalle saapuvia kouluttautujia: -What would you like to have? Would you like to have some coffee or tea?
Pieni draamallinen askel osoittautuikin suureksi hyppäykseksi kielimaailmaan, sillä muutaman sanan vaihto vei meidät The Early Bird - Sweet Morning -kielikahvilaan, jossa jatkoimme vieraalla kielellä small talkin parissa esittäytymällä pöytäryhmissä toinen toisillemme ja kertomalla toisillemme odotuksistamme ja toiveistamme. Pöytäkeskustelujen ohessa saimme myös kouluttajina käydä jokaisen osallistujan kanssa pienen keskustelun kysymällä päivän fiiliksistä ja ojentamalla kannustuskynän, jonka kautta halusimme rohkaista osallistujaa koulutukseen ja samalla mallintaa opettajan toimintaa luokassa. Kullekin osallistujalle siis jaoimme tervehdyksen myötä kynän, jossa luki erilaisia kannustavia fraaseja, kuten You are super! tai You are happymaker! Tai You make me smile! Osallistujat toistivat kannustavia lauseitaan ja sovimme, että lauseet on hyvä muistaa pitää mielessä, sillä tarvitsemme niitä myöhemmin, kun kynät vaihtavat omistajaa uudemman kerran ja jaamme kohteliaisuuksia toinen toisillemme. Leikki oli viritetty ja kynät vaihtoivatkin omistajaa päivän aikana muutamaan otteeseen. Miten ihanalta kuulostikaan se, kun joku kertoi, You make my day!

Let´s make some pizza!

Ensimmäisen koulutuspäivän vietimme pitsan parissa opetellen pitsantekoon liittyvää sanastoa, tekemällä pitsamenuita ja leikkimällä pitserialeikkiä. Muun muassa. Miksi ihmeessä? Mitä tekemistä pitserialla on varhentamisen kanssa? Itse asiassa, aika paljonkin! Opetussuunnitelma nostaa – samoin kuin eurooppalainen viitekehys – oppilaan maailman, kiinnostuskohteet ja arkielämästä nousevat sanat ja tilanteet keskeiseen osaan työskentelyn lähtökohtia. Ja pitsanteko on yksi asia, joka on jokaista lasta lähellä. Tämän aihepiirin kautta tarkastelimme opetussuunnitelman tavoitteita ja eurooppalaisen viitekehyksen A1 -osaamiskuvauksia, ja pohdimme, kuinka ne näyttäytyvät oppilaan arjessa ja toiminnassamme. Tai paremminkin, kuinka opettajina suunnittelemme oppimisprosessit sellaisiksi, että ne kuljettavat oppilasta kohti näitä tavoitteita? Aika moneen kertaan yhdessä totesimmekin, että tähän tarvitsemme prosessia, emme yksittäisiä, irrallisia leikkejä ja pelejä, vaan nimenomaan suunniteltua oppimisprosessia, joka kuljettaa oppilasta eteenpäin hänen kielitaitoaan kehittäen ja syventäen hänelle tutuissa autenttisissa konteksteissa. Ja tämä prosessi tietysti näyttäytyy oppilaalle peleinä, leikkeinä ja kaikenlaisena lapsilähtöisenä toimintana, joka on kuitenkin tarkasti pohdittu ja suunniteltu siten, että jokainen toiminto syventää ja rakentaa oppilaan kielitaitoa sille asettamiemme tavoitteiden suuntaisesti. Tämän toiminnan näkyväksi tekemisessä kuntakohtaisella opetussuunnitelmalla on suuri merkitys: siinä tulee selkeästi näkyä, kuinka oppilaan kielitaitoa kehitetään A1-tason näkökulmista - Millaista osaamista kohden edetään ja millaista osaamista arvioidaan? Ja ennen kaikkea, kuinka opettajana suunnittelen oppimistuokiot ja -prosessit sellaisiksi, että ne kuljettavat oppilaita kohti tätä osaamista?


Tällä kertaa halusimme mallintaa tätä osaamisen edistämistä siis pitsatyöskentelyllä. Ihan niin kuin oppilaidenkin kanssa toimisimme. Niin, että jokainen osallistuja sai kokemuksen siitä, miltä tuntuu olla oppilaana mukana varhentamisen tuokiossa, ja kuinka opettaja niissä toimii. Iloa, innostusta, kokemusta ja varmuutta!

Päivän päätteeksi palasimme yhdessä oppimamme äärelle tarkastellen sitä seinälle valmistuvan display boardin kautta, ja kertasimme sen avulla, mitä kaikkea olimme oppimisprosessin kautta oppineet. Ja sitä olikin valtavasti! Jotta osaamisemme tulisi näkyväksi, liitimme siitä dokumentteja digitaaliseen oppimisen portfolioon – se jos mikä, toimii autenttisena dokumenttina kuljetusta matkasta ja osaamisesta, josta jokainen oppilas voi olla ylpeä. Ja josta jokainen opettaja voi olla ylpeä.