Lumipallo -reflektointia |
Tämä olikin melkoinen "lumipallo"! Totesimme, että aivan liian harvoin saamme aikaa pedagogisille keskusteluille, jotka olisivat todella tarpeellisia, jotta koulu kehittyisi, olisi tasa-arvoinen ja opettajat saisivat kouluttautua yhdessä. Totesimme, että pedagogiset keskustelut tuovat myös säröjä, joita ei tule pelätä: vain kohtaamalla erilaisia ajattelumalleja ja peilaamalla niitä omaan tilaamme, voimme oppia uutta ja edistää osaamistamme. Ne HYVÄT SÄRÖT - ja niihin liitetty hyvä tuki! Ne ovat äärimmäisen tärkeitä. Niitä tarvitsemme, mutta niiden kanssa emme saa jäädä yksin. Jo se, että tuntee särön syntyneen, on suuri harppaus eteenpäin: muutos on matkalla ja minä olen kyydissä! Yksi isoin keskustelun aihe oli se, kuinka tärkeää on edistää jokaisen oppimista ja osaamista kunkin omalla tasolla. Mahdollistaa ja viedä eteenpäin.
Ajatusriihestä ja säröjen ääreltä nousimme yhdessä luovuuden pajaan. Huikeaa oli nähdä, kuinka pienestä tunnetilasta syntyi oivallinen taideteos, joka loppupäivästä näyttäytyi virtuaalisena avatar-minglauksena. Moneen kertaan jonkun sanomana kuuluivat sanat: "Kuinka uskaltaisin?", "Uskalsin sittenkin", "Uskalsin ylittää itseni". Niinpä - kuinka uskaltaisimme opettajina luottaa osaamiseemme ja kykyihimme ja välittää se oppilaillekin: "Sinä riität ja uskallat - koska juuri tuollaisena olet ainutlaatuinen".
Tänään saimme nähdä monen ainutlaatuisen ainutlaatuista kohtaamista. Tänään saimme kuulla ja nähdä monta uskomattoman upeaa ja kaunista taideteosta. Tänään kieli oli ajattelun ja vuorovaikutuksen välineenä monella tapaa ja näimme maailman uusin silmin. Koska uskalsimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.