Hyvän tuskan äärellä

Aamu alkoi varsin hyvällä keskustelulla, jossa ankkuroiduimme heti koko porukalla sen kaikkein oleellisimman äärelle: mm. opetussuunnitelmien (esiopetus, perusopetus ja lukio), taitotasotaulukon, tavoitteiden, sisältöjen ja arvioinnin.

Siinäpä yhdessä pohdimme ja avasimme niitä tuntoja, joita kukin oli yksin tahoillaan pohtinut ja luullut olevansa ainoa. Että kuinka se oppimisprosessi oikein kokonaisuudessaan suunnitellaankaan opsin näkökulmasta? Ja mikä muuttuu ja mihin suuntaan?

Ei ole lainkaan mikään pieni ja helppo asia kääntää omaa ajattelua sisällöistä kohti tavoitteita, joihin ne arvioinnin kohteet liittyvät, saati vuosiluokkaistaa hyvän osaamisen kuvauksia ja laajentaa kriteeristöjä koskemaan myös erinomaista, kiitettävää, tyydyttävää... jne. Ja miettiä siinä samalla arvioinnin prosessiluonteisuutta ja tehtävien ja oppimistilanteiden laatimista siten, että ne kuljettavat kohti tavoitteita (sisältöjen avulla). Ja kuinka tämän keskellä mahdollistan oppilailleni ja opiskelijoille erilaisia tapoja hyödyntää omaa osaamistaan ja huomioin        yksilöllisyyden ja autenttisuuden? Ja mitä se autenttisuus nyt sitten olikaan? Pitääkö lähteä tutustumaan kauppaan jos kylällä ei sellaista ole?
Siinäpä tulikin kerralla monta tärkeää kysymystä ja pohdinnan aihetta. Monta graafista kuvaa, opetussuunnitelmaselailua, monialaisten kokonaisuuksien pohdintaa, kysymyksiä ja vastauksiakin. Jaettuja kokemuksia, ideoita ja oivalluksia. Ennen kaikkea oli tärkeää saada jakaa ajatuksia ja huomata, ettei tämän pohdinnan ja kysymystulvan keskellä ole yksin! "Tässä keskustelussa on hyvää tuskaa", kuten joku asian oivallisesti ilmaisikin. Yhdessä mennään eteenpäin, opitaan lisää ja otetaan asioita haltuun pala kerrallaan. Pala kerrallaan. Opetetaan toinen toisiamme ja jaamme kokemuksiamme. Se vaatii aikaa ja yhdessä pohdintaa. Vielä varmasti jäi monta kysymystä auki, ja monta kysymystä myös syntymään, mutta moni kysymys myös sai vastauksensa. Pedagogisille keskusteluille ja kouluttautumisille yleensäkin pitäisi olla paljon enemmän aikaa. Nytkin totesimme, että aamun tunnin keskustelussa sivusimme monta sellaista asiaa, jotka olisivat vaatineet 10-15 iltapäivän pitkäkestoisen koulutuksen! Mutta kyllä tunnissakin ehdittiin paljon - ja samojen asioiden käsittely toki jatkui myös iltapäivällä, mutta konkreettisesti toimimalla. Ja onhan meillä vielä kaksi seuraavaa kertaa - kääritään hihat yhdessä!

Vaikka moni aamulla pohtikin sitä, miten ihmeessä ne opetussuunnitelman tavoitteet ja taitotasotaulukon tavoitteet voidaan saada yhdistettyä autenttiseen ja oppilaan kiinnostusta herättävään oppimistehtävään, saimme iltapäivän innovaatiopajassamme kokea iloa, luovuutta ja hämmennystäkin varsin luovien pelikehittelyjen äärellä! Ja niin vain jokainen peli sisälsi kuin sisälsikin taitotasomääritteitä ja tavoitteita (Useampiakin! Jopa useista oppiaineista!). Hienoa oli huomata se, kuinka erilaisia pelejä syntyi, ja kuinka monipuolisia niistä tulikaan: etsimme kadonnutta prepositiota toiminnallisesti tvt:aa yhdistäen, pelasimme korttia hedelmin, numeroin ja värein, kielioppia otettiin haltuun ämpärikoriksen avulla, väisteltiin mustia aukkoja ja tavoiteltiin tähtiä, muodostettiin pieniä kertomuksia ja sukellettiin Leijonan luola -formaattiin...  Pelimaailma vapise! Näissä peleissä oppilas on todellakin tiedon prosessoija ja tuottaja, ei vain kuluttaja. Ja se on oppimisen kannalta tärkeää! Myös meillä aikuisilla, kuten tänään huomattiin: yhdessä prosessointia tarvitaan tiedon omaksumiseen ja käytäntöön laittamiseen. Sitä hyvää tuskaa ja luovuutta!